25. tammikuussa Chelsea ilmoitti erottaneensa Frank Lampardin, jonka alaisuudessa joukkue oli vajonnut Valioliigassa yhdeksännelle sijalle. 29. toukokuuta Chelsea juhli Portossa, kun sinipaidat marssivat Thomas Tuchelin johdolla Mestarien liigan voittoon. Kausi 2020-21 oli Chelsean osalta taas todellista vuoristorataa.
Kun Jürgen Klopp poistui Dortmundista vuonna 2016 siirtyäkseen Liverpooliin, osasi hän ehdottaa vain yhtä nimeä tilalleen: Thomas Tuchelia. Myöhemmin Pep Guardiolalta kysyttiin, ketä hän ehdottaisi tilalleen, kun hän oli jättämässä Bayern Münchenin vuonna 2018, ja vastaus oli sama kuin Kloppilla.
Saksalaisvahvistukset Havertz ja Werner eivät vielä debyyttikaudellaan lunastaneet heille asetettuja odotuksia, mutta loppukausi oli etenkin Havertzin kohdalla vähintäänkin lupauksia antava. Werner ei välttämättä enää koskaan pelaa kärjessä, jonne hänet alun perin hankittiin, sillä kattavien mediatietojen mukaan sisään on tulossa toisen profiilin kärkimies.
Chelsean kultapoika, joka teki viime kauden aikana läpimurtonsa Valioliigan eliittiin. Vielä Frank Lampardin aikakaudella Mason Mountia pidettiin opettajan lellikkinä, joka sai avata otteluita viikosta toiseen vaihtelevista näytöistä huolimatta.
Chelsean kenties suurin ongelma kaudella 2019-20 ja viime kauden alussa oli maalivahtipelaaminen. Kepa Arrizabalaga oli menettänyt itseluottamuksensa täysin, eikä mikään tuntunut sujuvan. Tilalle saapui suurelle yleisölle tuntematon Edouard Mendy, jota ilman Chelsean olisi ollut turha edes unelmoida Mestarien liigan voitosta.
Minne ikinä Romelu Lukaku meneekään, tekee hän siellä maaleja. Eikä Chelsean pitäisi enää toisella yrittämällä olla poikkeus. Lukaku palaa Stamford Bridgelle korjaamaan viallisen saldonsa valmiimpana kuin koskaan.
Nyt tai ei koskaan? Monien mielestä seuraava kausi on nuoren laitahyökkääjän Callum Hudson-Odoin kohdalla kyse juurikin tästä asetelmasta.